IHANAN KOTIKYLÄN RIKKONAINEN PIKITIE.

Aurinkoinen sunnuntai, Topi Saha ja ihanan kotikylän rikkonainen pikitie saivat mut ajattelemaan. Olisipa koko viime kesä ollut näin söpö. Huomenna alkaa lukion toinen kunnollinen koulupäivä ja ajattelin päästyäni kotiin leipoa mustikkapiirakan kaupan pensasmustikoista, koska en vain jaksa mennä noukkimaan niitä tuolta metsästä. Jos huomenna tekisin läksyt ulkona ja kävelisin lähimmälle uimarannalle iltauinnille tai vain kastelemaan jalkani viileään veteen. Ostin muuten ne adidaksen söpöt verkkarit ja tunnen nyt kuuluvani joukkoon. Mummu toi eilen Helsingistä super isoja lakritseja ja seuraavana viikonloppuna lähden Karkkuun tapaamaan super mahtavia tyyppejä ja kuuntelemaan Taivaan Isän sanaa. Voi olisipa jo viikonloppu. Kuvatkin ovat vähän huonolaatuisia, muttei se haittaa. Tahtoisin muuten ostaa mun ruman väriseen maljakkoon yhden punaisen ruusun. Olen onnellinen, mutta silti vähän ahdistunut. Eiköhän tämä tästä, elämä on ihan kivaa.

JA ITKEÄ, MITEN AIKA ON MENNYT NOPEAA.

Tahdon valvoa yön ulkona ja itkeä hyttysen puremia viikon verran. Tahdon grillata makkaraa ystävien kanssa ja puhua elämästä, elämästä jossain muualla.  Tahdon pelata jalkapalloa märällä nurmikolla tai ehkä auringon paisteessa, yksin tai ehkä kaksin. Tahdon koota mun kaikki rannekkeet ja valokuvat yhteen kirjaan ja itkeä, miten aika on mennyt nopeaa. Tahdon istua pitkään laiturilla. Tahdon kerätä itseni, että pärjään lukiossa ja elämässä muutenkin. Tahdon ostaa revityt farkut ja lähteä niillä festareille. Tahdon kävellä vielä kerran viisi kilometriä vaan sen takia kun se yks haluaa kebabbia. Tahdon vain halata iskää ja tietty äitiä. Tahdon syödä nuudeleita nurmikolla ja itkeä, miten aika on mennyt nopeaa. Tahdon kuunnella räppiä ja kävellä heinäpellossa, pitää varmaan tarkistaa jaloista punkit. Tahdon nauraa sen yhden kanssa sen nenärypyille, jotka on tosi hassun näköset. Tahdon myös juoda huomenna pitkään aamukahvia ja itkeä, miten aika on mennyt nopeaa.