AIKA AAMULLA.

olen tarvinnut aikaa, aikaa, rauhaa tai taukoa. miksi sitä nyt edes kutsua.

pidän aamuista, jolloin ei tarvitse tehdä mitään.

muistatte varmaan sen yhden, josta olen kirjoittanut, se yksi, on poissa tavalla millä olen häntä nimittänyt, poikaystävänä siis.  miksi? (kö), en kerro, mutta emme ole riidoissa.

mulla on ikävä ainakin Oonaa, Sofiaa ja Annaa sekä ehkä muutamaa muuta

pidän aamukahvista, olen kunnossa

mulla on ihana kolme kuukautinen kummityttö ja serkku.
ensikesänä syntyy toinenkin serkku, mun kuusi vuotta vanhemmalle enolle ja tietenkin hänen kumppanilleen.

olisipa kesäloma, tai edes ensiviikonloppu.

mulla on pöydällä puoli tyhjä tai täysi kahvikuppi, salmiakkia ja ihan hittona koulutehtäviä sekä jäätävä pääkipu ja väsymys.

tukkani on jollain lailla vihreä, mutta kuukausi sitten se oli täysin violetti.

 pidän aamuista, mutta olen iltaihminen.
ristiriitaista, niin

ELÄMÄ JA ELÄMÄN HUONOT PÄIVÄT.

olen ollut puhumassa meidän koulun kuraattorille mun monimutkaisista ajatuksista. olen käynyt lääkärillä ja saanut lääkekuurin. en toki mun ajatuksiin vaan mun turvonneeseen poskionteloon mikä on saanut mut yksimään ja korvankin kipeäksi. olen ollut hautajaisissa ja itkenyt silmäni turvoksiin.  olen myös nauranut ääneni käheäksi. tappanut 20 kärpästä.  olen viitannut uskonnon tunnilla, maannut myös lattialla, syönyt paljon valkosipuli tuorejuustoa ruisleivän kanssa, huutanut ja riidellyt sekä käynyt yhden söpön kanssa metsässä. dave lindholm on mun uus lemppari ja itkettää, se on vaan niin hyvä.  viime yönä löin naamani unissani seinään ja nyt on huuli mustana.  elämälläni on mahtanut olla monta huonoa päivää viime viikkoina. tulkaa tekemään mun läksyt, saatte kahvia. mua väsyttää, ahdistaa ja naurattaakin välillä.  onneksi kohta on viikonloppu.